Syksyn satoa

Syksy on tullut ja eletään parhaillaan sitä miellyttävää vaihetta. Sää on vielä suhteellisen lämmin ja puiden lehdet värjäytyvät luoden kauniin ruskan. Harmi vain, että ruska on yleensä niin lyhyt. Pian tulee loska ja kylmyys. :( Zorro odottaa varmasti jo innoissaan kunnon talven tuloa, koska lumi on pojalle niin kovin mieleinen asia.

Käytiin Zorron kanssa match showssa vähän harjoittelemassa ja totuttelemassa näyttelyihin. Muuten meni ihan kivasti, paitsi tuomariin piti suhtautua pyreneesille tuttuun tapaan varautuneesti. Asiaa ei auttanut tuomarin halloweenin mukainen pukuvalinta: noidan viitta ja jättimäinen hattu. Tuomari piti enemmän noutajien ja spanieleiden iloisesta vastaanotosta kuin kyräilevästä pyrtsistä. ;) Saatiin kuitenkin punainen nauha ja sen jälkeen lennettiin kotiin kuin leppäkeihäs.

Olin kuitenkin itse tyytyväinen Zorron käytökseen, koska poika oli selvästi hieman varautunut niin kuin pyreneesin kuulukin olla. Zorro antoi kuitenkin tuomarin kopeloida ja katsoa hampaat! Pointsit kotiin siis. Kokemus oli muutenkin mieleinen Zorrolle, kiitos mukavien koirien ja koiranomistajien.

KUVIA:


Syksy saa Zorron hymyilemään!


Lehtikasaan on hyvä maastoutua.


Lehtiä piti myös hieman maistaa. Ei ollut hyvää!


Mitäs täältä löytyy?

Viikonloput on kyllä ihania! Sen huomaa Zorrostakin kuinka se nauttii, kun omistajat eivät hetkeen lähde töihin. Lenkkeillään paljon ja treenataan erilaisia temppuja. Matkalla törmättiin (kirjaimmellisesti) myös partis Venlaan:






BOOM!


ps. Hyvää ja tunnelmallista syksyä kaikille! :)

Lätäkkö

Sateisten päivien satona oli jättimäinen lätäkkö keskellä peltoa, missä me yleensä leikimme ja treenailemme. Zorro rakastaa vedessä touhuamista ja olikin ihan fiiliksissä tästä uudesta uima-altaasta. Alkaa olla viimeisiä päiviä uimahommille, kun on jo niin kylmä.

Sain todistaa myös kaksinkertaisen turkin tehon. Turkin pohjavilla pysyi kuivana ja lämpimänä, vaikka Zorro juoksi ja riehui lammikossa hyvän tovin. Tästä rodusta en kyllä tule vaihtamaan pois. Pyrtseissä on niiiiin paljon hyviä ominaisuuksia, joita ei muista roduista löydä.





Suoritin tänä viikonloppuna mielenkiinnosta kasvattajan peruskurssin. Suurin osa asioista oli entuudestaan tuttuja juttuja, mutta kurssilla tuli myös paljon uutta asiaa ja mielenkiintoisia näkökulmia kasvatukseen ja ravitsemukseen. Kurssin vetäjät olivat kokeneita ja asiansa osaavia.


Errrrrrittäin närkästynyt ja uninen pieni poika!

Kiirettä kiirettä...

Nähtiin pitkästä aikaa Zorron koirakavereita ja meno oli sen mukaista. Vauhtia riitti ja hauskaa oli. Viime viikonloppu oli muutenkin kovin kiireinen. Kyläiltiin tuttujen luona ja käytiin reissussa. Meillä kävi myös vieraita, jotka ovat ehdottomasti Zorron suosikkeja. Suosion syy ei johdu missään nimessä siitä, että nämä vieraat tuovat mukanaan aina HKn sinisestä pienen makkarasiivun.

Käytiin myös katsomassa stokkalla Lempiystävä-lemmikkitapahtumaa sunnuntaina. Ohjelmassa oli agilitya minikentällä ja erilaisia temppuja. Siellä esiintyi usean muun rodun lisäksi myös veikeät pyreneittenpaimenkoirat Bode ja Furi.

Bode näytti taitojaan aksassa ja Furi puolestaan teki hauskoja temppuja. Eli erittäin hyvää rotumainosta yleisölle. ;) Oli mukava nähdä muitakin rodun edustajia ja saada hyviä vinkkejä trimmauksen ja kehityksen suhteen. Jäädän nyt sitten odottamaan Zorron kallon kehittymistä ja pään mittasuhteiden parantumista. Päästiin mekin kokeilemaan ihan ensimmäistä kertaa Zorron kanssa esteyhdistelmiä, vaikka se olikin vain pikainen pyrähdys.


Mitä tekee Bode?


Kieli keskellä suuta keppejä pujotellessa.


Missä on Furi?


Täällähän minä!


Zorron taidonnäyte. Kuten asusta huomaa, tuli hieman puskista tämä tryout.

Tästä päästäänkin siihen, että meillä oli tänään taas agilitytreenit ja ne meni kyllä niiiin hyvin. Tehtiin tänään siis ensimmäistä kertaa treeneissä yhdistelmiä. Zorro veti niin hienosti jo putken, muurin ja kepit. Pystyn joka kerta ohjaamaan Zorron yhä kauempaa ja tehokkaammin. Zorron nopeus kasvaa kokoajan ja intoa riittää vaikka muille jakaa. Oma fiilis vaikuttaa niin paljon myös koiran suoritukseen. Zorro huomaa heti, jos olen oikeasti täysillä mukana.

Agilityä ja Zorron yllätys!

Aina töiden jälkeen odotan todella "innolla" minkälaisen yllätyksen Zorro on järjestänyt minulle. Usein se on jotain uskomatonta, kuten kolme paria syötyjä kenkiä tai likapyykit leviteltynä ympäri asuntoa. Ehkä ikimuistoisin yllätys oli sipulipussin varastus ja jokaisen sipulin piilottaminen eri paikkaan. Tietysti jokaista sipulia piti myös hieman maistaa, jos se seuraava ei olisi niin kitkerän makuinen. Välillä tuntuu, että tavaroiden (ja etenkin ruuan) tavallinen piilottaminen ei enää riitä. Zorro nimittäin osaa avata ovet ja näköjään pojalta löytyy lahjakkuutta myös kiipeilyyn.

Töiden jälkeen olisi muutenkin ihana hengähtää hetki, mutta tämähän on täysin sula mahdottomuus. Zorro on nimittäin yleensä kuin tikittävä aikapommi, joka juoksee pitkin seiniä, vetää sukat jalasta ja terrorisoi kaikella tavalla (tarpeetonta) sohvalla makoilua.

Tänään oli vastassa tämä spektaakkeli:




En se ollut minä! Olin juuri tässä siivoilemassa...

Zorrolla oli tosiaan tassu kipeä tovi sitten, joten meidän agilitytreenit olivat hetken tauolla. Tänään kuitenkin päästiin uudestaan vauhtiin ja oli taas tosi mukavaa. Jos Zorro saisi päättää agilityradan, olisi se pelkkää pussia ja putkea. Tämä oli aika ennalta arvattavaa, koska Sorbu on pennusta asti rakastanut esimerkiksi lakanoihin piiloutumista ja verhoissa kiehnäämistä. Tällä kertaa kuitenkin treenattiin pöytää, rengasta ja pituutta. Ensi kerralla aletaan tehdä ensimmäistä kertaa yhdistelmiä! Sitä me odotetaankin innolla.




Kiitos kouluttajalle Zorron ohjaamisesta niin saatiin muutama kuva tännekin.

Treenausta, nyörejä ja pyrrejä

Zorron elämässä on ehtinyt tapahtua paljon lyhyessä ajassa. Olemme tapamme mukaan lenkkeilleet runsaasti ja mitä enemmän tulee vettä sitä hauskempaa Zorrolla on. Outoa? Ei suinkaan! Pyrtsit ovat tottuneet nopeastikin vaihtelevaan säähän ja ovatkin työtä pelkäämättömiä, ahkeria pieniä paimenia Pyreneiden vuoristosta. Vaihtelevan sään vuoksi turkin tuleekin olla helposti hoidettava ja kestää niin tuulen kuin sateen. Zorrolle on alkanut muodostua hienoja nyörejä ihan itsestään. Olemme niitä silloin tällöin erotelleet toisistaan ja varmistaneet, että turkki pysyy ihoon asti auki. Yllättävän helppohoitoinen turkkimuoto nämä nyörit, koska eipä niille tarvitse juuri mitään tehdäkään. Zorron emällä ja isällä molemmilla on tosi kauniit ja hyvin hoidetut turkit kera nyörien.




Hellllouuuu! Toinen korva oli hieman innostuneempi kuin toinen.

Käytiin eilen lenkkeilemässä ja leikkimässä kolmen muun pyreneesin. Mukana olivat siis Flamma, Lada ja Vissa (sekä x-rotu Tuikku). Kyllä huomasi kaikista neljästä rodulle tyyppillisen tavan leikkiä, eli käytetään koko kroppaa apuna "taklaamiseen". Oli muutenkin tosi mukava nähdä toisia pyreneesejä, koska ei näitä nyt joka mutkassa vastaan tule. Lauma pysyi suhteellisen hyvin kasassa, paitsi eräs meni sähköaidasta huolimatta lehmien aitaukseen aterialle! ;) Kuvat ovat aika hirveitä, kiitos pimenevän illan!


Yön vaaralliset pedot!


Lyhkäset toisella puolella, pitkät toisella.


Kasa epämääräisiä karvakasoja.

Lenkin jälkeen päätettiin mekin ottaa mallia Trkmanin opeista. Aloitettiin "heeling" tempusta. Zorro on kyllä tosi nokkela pieni poika. Kokeilimme tänään siis ensimmäistä kertaa kyseistä temppua ja Zorro osaa jo pyöriä kattilan päällä molempiin suuntiin. Tämän oppimiseen meni vajaa 5 minuuttia! Huomenna jatketaan sitten vielä lisää. Tästä on varmasti meille niin paljon apua ja päästään eteen päin treenauksessa. :) Tavoitteena siis tämä.

Kipeä tassu

Viime viikolla Zorro venäytti vasemman etutassunsa, seurauksena hiusmurtuma olkanivelessä. Onneksi ontuminen on jo kokonaan kadonnut, mutta pitää silti olla varovainen. Arvatkaa vain kuinka vaikeaa on estää super energistä Pyrtsiä riehumasta ja riekkumasta? Vaikeaa! Olemmekin tehneet Sorbun kanssa erilaisia keskittymis- ja aktivointiharjoituksia. Yksi lempiharrastuksista on nappuloiden piilottaminen heinikkoon. Piilotimme myös 1,5 litran limsapulloon lihapullan murusia ja sitä probleemaa Zorro ratkoikin pitkin päivää. Erilaisten, tassua varovien, temppujen kouluttaminen on ollut nyt isossa roolissa pitkin päivää. Lenkeillä on surullista katsoa kuinka pettynyt Zorro on, kun ei pääsekään leikkimään kavereiden kanssa.


Zorro ei ihan heti tajunnut pelin ideaa.


Tokon alkeita harjoittelemassa. Täytyy myöntää, että ohjaajalle lienee enemmän opittavaa kuin koiralla. ;)

Suureksi ilokseni sain varasijapaikan kasvattajan peruskurssille tänne Helsinkiin. Olen aina halunnut käydä kyseisen kurssin ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Eiköhän sitä jotain uutta sieltäkin aina opi. Rodun harrastajista suurin osa ketä olen tavannut on aktiivisesti mukana erilaisissa koirien harrastuksissa. Tämä on ihan älyttömän hienoa, ottaen huomioon rodun alkuperän ja sen kuinka touhukkaita nämä karvapallot ovat. Kyllä se vain niin on, että tämän rodun kanssa on yksinkertaisesti mukava touhuta kaikkea.


Iloinen karvanaama!


Lihapullat mielessä.


Herrasmies!

Kaverilista

Kuten aikaisemmin sanoin Zorrolla on täällä Espoossa vankka kaveriporukka kenen kanssa leikitään ja lenkkeillään lähes päivittäin. Kuvista puuttuu vielä useampi muu hyvä koirakaveri. Onhan tämä ihan huikea paikka asua! Tässäpä hieman kuvia kaveruksista:


Labbis Sulo. Zorron ainoa auktoriteetti kaveriporukassa ja todellinen "isoveli".


Sulon asuinkumppani westie Nessu, se "juuri sopivan kokoinen" leikkikaveri.


Pitkään Zorro höykytti hieman nuorempaa Leeviä, mutta nyt kun bokseripoika alkaa olla +25 kg osavat ovat alkaneet kääntyä toisin päin. Zorron ensimmäisiä kavereita ja pojat ovat edelleen hyviä leikkikavereita. (Huomatkaa pepsodenthymy).


Keeshond Charo. Zorro taitaakin olla ainoa uros jonka kanssa Charo leikkii mielellään.


Aikalailla samanikäinen whippet Coco tai paremminkin Loco... ;) Näillä kahdella ei vauhtia puutu! Zorro pärjää vauhdissa lisäämällä nopeita käännöksiä kilpajuoksuun. Usein leikeissä käy niin, että Coco juoksee ulkokehää ja Zorro sisäkehää.


Sisarukset Emma ja Usva. Rauhalliset Colliet, joiden kanssa on aina kiva painia.


Uutena tuttavuutena ihana ja vikkeläkinttuinen Vissa Vispilä. Yllättäen molemmilta löytyy pyreneittenpaimenkoirille tyypillisiä vinkeitä!


Zorron yksi lempiystävistä karvallinen perunkarvatonkoira Misty ja kultainennoutaja Emma.


Partacollie Venla, joka joskus suostuu kaikessa hienoudessaan leikkimään pikkupojan kanssa.


Vehnäterrieri Luna. Molemmilla yhtä rajut ja vauhdikkaat leikit.


Samassa rapussa asuva Espanjan rescue-koira Gabi. Todella, todella vauhdikas tapaus joka on hiljattain löytänyt ilon leikkiä muiden koirien kanssa. Positiiviset kokemukset alkavat vihdoin voittamaan aikaisemmat ikävät kokemukset. Hienoa! (kuva: Sampsa Sulonen)

Joidenkin koiranomistajien hämmästykseksi oma, "yleensä toisille koirille äkäinen" koira, on suhtautunut Zorroa kohtaan todella avoimesti ja leikkisästi. Joku tuossa pojassa on, kun se ei onnistu ketään provosoimaan (tai sitten oma miehisyys ei ole vielä löytynyt). Täällä päin Zorro tunnetaankin koiraporukan juoksuttajana, koska Sorbus juoksuttaa kaikki kaverit vuorotellen läpi. Ah tätä pyrstejen energian määrää!

Eli täällä päin Suomea ei vauhtia puutu. Koiranpennun sosialistaminen on suhteellisen helppoa, kiitos hienojen koirien ja koiraihmisten. :)