Sivut

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Vissa & Zorro

Zorro ja Vissa ne yhteen soppii, huomenna mennää räyhäyskoppiin! No ei sentään, vaikka välillä lenkillä tulikin pyrtseille tyypillisiä elkeitä. Esimerkiksi pulkalla laskevat lapset olivat jotain aivan käsittämätöntä. Käytiin siis lenkkeilemässä Vissan kanssa. Koirat pääsivät juoksemaan ja touhuamaan oikein kunnolla. Pyllytaklauksista ei ollut pulaa vaan niitä jaettiin puolin ja toisin. Vissa oli kaunistunut (ja pörröistynyt) entisestään. Zorrolla ja Vissalla oli mukavaa, kun saivat riehua ja leikkiä saman rotuisen kaverin kanssa. Kaikkien tyttöjen alfauros Zorro joutui jopa perääntymään Vissan näyttäessä todellisen kipakan luonteensa. Ei se ole kiva, kun toinen kyttää nameja ja on kaiken lisäksi vielä pyllyssä kiinni kokoajan. ;)

Zorrolle on tullut kyllä selkeä jätkä-vaihe. Kaikki tytöt ovat niin ihania ja mahtavia, mutta vieraiden urosten kanssa täytyy aina selvittää arvojärjestys. En ole tullut tätä ajatelleeksi, koska lähes kaikki Zorron koirakaverit ovat narttuja. Tutut urokset vielä menettelee, kunhan eivät vain tule häiritsemään Zorron soidinmenoja.

Zorro on oppinut uuden miellyttävän tempun aivan itse. Onneksi en ole tämän tempun kohteena, vaan Mikko saa nauttia tästä aamuisesta herätyskellosta. Zorro aloittaa aamut käytännössä näin: 1) Käy nuolemassa naamaa= ei reaktiota 2) Nuolee naamaa hieman tiukemmalla tahdilla= ei reaktiota 3) Alkaa tasaisin väliajoin lyömään tassulla naamaan= ei reaktiota 4) Ottaa molemmat tassut käyttöön ja lyö molemmilla tassuilla naamaan= tulos OK -> lenkille. On nämä pyrtsit vaan niin ihanan oppivaisia tapauksia hyvässä ja pahassa.

Supikoirat matkalla maineeseen:













lauantai 18. helmikuuta 2012

Terveys & Ruokinta Uutisia

Zorro kävi hiljattain virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Ei olla vielä saatu kennelliitolta takaisin arviota, mutta ainakin eläinlääkäri arvioi molemmat terveiksi. Tämä oli kyllä niin iloinen uutinen meille. En muista milloin viimeksi olisi jännittänyt niin paljon. Käydään myöhemmin kuvaamassa vielä silmät ja todennäköisesti myös Zorron selkä, nyt kun sitä agilityä nyt harrastetaan. Kuvauksen jälkeen kotona oli hetken aikaa miellyttävän rauhallinen ja "krapulainen" koira. ;-)

Nukutuslääke alkaa vaikuttaa, mutta Zorro sinnittelee vielä viimeiseen asti!

I.... must... not... sleep...

Zzzzzzz.....

Laitanpa tänne muutaman kuvan siitä screeniltä niin näette Zorpparin lonkat. Toinen menee melko kauniisti lonkkamaljaa ja toiseen jää ehkä aavistuksen verran löysyyttä? Kuva ei ole otettu ehkä siitä kaikista antoisimmasta kulmasta, mutta kyllä siitä ihan hyvin erottaa. Niin ja älkää unohtako Zorron muskeleita, noilla potkilla hypitään vielä pitkälle! Hampaatkin pystyi kerrankin pesemään ilman mitään ongelmaa.





Ja nyt tulee sitten se minun lempikuva.... oletteko valmiita? Be ready.... be ready.... Voit arvata kuvassa esiintyvän olennon. Onko se A) Suohirviö B) Supikoira C) Lumimies Jeti vai D)Tokkurainen pyreneesi?



Innostuttiin myös vaihtamaan Zorron ruokaa raakaruokaan. Eli me ollaan nyt sitten barffaajia. Tai ainakin semi-barffajia. Tilasin n. 15 kg kanavihannesta pakkaseen. Meidän pieni pakkanen on täynnä vain ja ainoastaan koiran ruokaa. Annetaan edelleen nappuloita silloin tällön. Toistaiseksi ruoka on maistunut tosi hyvin (ylläri). Laitetaan joukkoon silloin tällöin myös paistettua kananmunaa, murskattuja kananmunan kuoria, raejuustoa, kalaa, öljyä ja vitamiineja.



Jag älskar dig

tiistai 7. helmikuuta 2012

Ella


Viikko alkoi suuren surun merkeissä, kun ensimmäinen koirani Ella sai sairauskohtauksen eikä selvinnyt siitä enää. 10 vuotta kului kuin siivillä ja on mahdotonta kuvailla kuinka tärkeä Ella meille kaikille oli. Hän opetti niin paljon ja antoi enemmän kuin olisimme koskaan voineet kuvitella. Loppuun asti Ella jaksoi leikittää nuorempiaan, vaikka sydänviasta aiheutuneet vaivat veivätkin voimia. Olen onnellinen, että Ella sai viettää viimeiseen asti mukavaa ja leppoisaa aikaa Oulussa vanhempieni luona.

Olen niin surullinen, kun en enää voi kävellä kanssasi kauppaan tai antaa sinulle juustoviipaletta. Muistan kuitenkin aina ne ihanat hetket jotka yhdessä vietimme. Parempaa ystävää ja ensimmäistä koiraa en olisi osannut edes toivoa. Pienestä pennusta asti, kun haastoit leikkiin oman peilikuvasi, tiesimme sinun olevan tomera tapaus vailla vertaa. Loppuun asti olitkin meidän oman arvonsa tunteva Ella-muori. Nyt tiedän, että sinun on hyvä olla.

”Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.”

Rakasta Ellaa niin kipeästi kaivaten,

Perhe Heikkinen ja Cavalierit Ada & Cara





lauantai 4. helmikuuta 2012

Leppoisa Lauantai

Täytyy heti kärkeen myöntää, että kovien pakkasten myötä lenkit ovat ainakin minun osalta vähentyneet huomattavasti. En ole saanut aikaiseksi ostaa edes kunnon talvikenkiä. Onneksi on tuo toinen osapuoli, joka ei pakkasesta niin piittaa. Zorrokaan ei tunnu välittävän kylmästä säästä vaan haluaa pihalle kokoajan. Ainoana miinuksena on jatkuvasti tassuihin tarttuvat lumipaukut, jotka selvästi tuntuvat ilkeältä tassunpohjissa.





Pakkaslenkkien sijaan aloitettiin taas uusien temppujen treenaaminen. Yritetään opettaa Zorroa rummuttamaan vähän niin kuin tähän tyyliin. Zorro onnekseni oppii nopeasti joten pian voin ladata tänne videon rummutuksesta. Tosin ensin pitäisi hankkia se videokamera. Zorron kanssa on kiva tehdä kaikkea ja opetella uutta, koska se tykkää treenaamisesta ja on hyvin oma-alotteinen. Tässä muutama kuva perustempuista. Tähänkin tarkoitukseen se videokamera olisi niiin paljon parempi.

Kasi

"Orava"

Voi kuinka suloinen ilme! <3

Kumarrus

Vauhdikas ympyrä

Agilityyn kuuluu erinomaista! Fiilis on mahtava, kun joka ikinen kerta Zorro on hieman parempi. Sorbus menee ihan hepuliin, kun vain näkeekin agilityhallin. Vauhtiakin on alkanut löytyä ihan mukavasti ja perusesteet sujuu jo hyvin. Heti kun saan sen VIDEOKAMERAN niin otan filmiä meidän treenaamista pätkistä. Tulisipa pian jo kesä niin voisi aloittaa oikein kunnolla treenaamaan. Pitäisiköhän ottaa tavoitteeksi syksyllä korkata ekat kisat tai ainakin möllikisat? Maybe?! Meillä alkaa pian myös rally-toko, joten tulee aktiivinen kevät meille.

Viimeiseksi erittäin tärkeää asiaa kaikille vähääkään rodusta kiinnostuneille. Rekisteröitykää ihmeessä uudelle (toivottavasti aktiiviselle) keskustelupalstalle:

TÄÄLLÄ!