Zorrosta tuli tittelihirrrrmu

Käytiin vielä kerran Tallinnassa näyttelyssä, koska Zorrolta puuttui enää yksi junnuserti Virosta. Serti saatiin, vaikka alku ei todellakaan näyttänyt lupaavalta. Jos olisin tiennyt minkälaista säätämistä (ja rahaa vievää!) nämä Baltian näyttelyt ovat, niin en olisi koskaan osallistunut yhteenkään. Näyttelyissä kuitenkin käytiin ja pitihän se homma loppuun asti viedä.

Tänään kuitenkin katkesi kamelin selkä. Lähdettiin hieman kiireellä satamaan vain kuullaksemme, että olemme muutaman minuutin myöhässä emmekä pääse enää laivaan. Seuraava laiva lähtisi 10 ja olisi perillä 12:30. Zorron kehä alkoi 12:39. Murrrr! Siinä sitten epätoivon hetkellä mietin, että mitähän sitä nyt?! Kotiin murehtimaan myöhästymistä ja miettimään mitä jatkossa. Hetken kuluttua iski mahtava idea kuin salama taivaalta: pikapaatti.

Tuhatta ja sataa kohti eri satamaa ja tällä kertaa ehdittiin laivaan ja oltiin juuri sopivasti itse näyttelypaikalla. Kehässä Zorro käyttäytyi erittäin hyvin ja antoi tuomarin ja harjoittelijan tunnustella oikein kiltisti. Liikkui juuri sopivan laiskasti edes takaisin (menen itse yleensä liian lujaa) ja erinomaisesti ympyrässä. Parempaa kehäkäyttäytymistä voi vain toivoa. Kehän ulkopuolella olisi hieman parannettavaa. Toivottavasti toisille koirille ärhentely johtuu vain jätkämäisyydestä ja hyrräävistä hormooneista.

Arvostelu kuului näin:

"16 months, very typical dog, nice head, good proportions, dark eyes, good teeth, good lenght of legs, short back, very good coat, cadenettes are all ready coming, moves very well"
Ilona Onstenk-Schenk | ERI | ROP | TALLINN WINNER 12 | TALLINN JUNIOR WINNER-12

Zorro vahvisti ymmärtääkseni myös EE, LT, LV JUN MVA & BALT JUN MVA - tittelit. Hieno, hieno mies.





Välillä on hyvä muistella lähtökotia. Onneksi aika muokkaa pojista miehiä ja sammakoista prinssejä. Joku joskus antoi minulle hyvän vinkin: ummista silmäsi kasvuvaiheen ajaksi ja avaan ne vasta sitten kun Zorro on kasvanut.
Kuvassa siis niin iloinen, mutta hieman kummallinen pikku-Zorro:



Ps. Minun mielestä hän oli tuolloin niiiin upea. 8)

Ruutuilua

Zorro harjoittelee ruutua. Palkka-astiana toimi tällä kertaa vihkonen nimeltä "Yritysverotuksen ABC". Jotain hyötyä siitäkin siis!



Tänään tokoilemaan kaikki kynnelle kykenevät! Paikkana toimii Viikki (latokartanonkaari 5) kello 18:00.

Ps. tietääkö joku mistä voi tilata tuollaisen valmiin ruudun? En jaksa alkaa väsäämään itse... oon niin patalaiska.

Kuva: Teija Sonni

Agilityssä pitkästä aikaa

Nyt kun aloimme Zorron kanssa treenata tehokkaammin eri lajeja, olemme pääsääntöisesti vain kehikttyneet kovaa vauhtia. Hiljattain tuli hieman takapakkia rally-tokossa. Rally-tokon taroitus on olla hauskaa, mutta viime treeneissä meillä oli hauskuus kaukana. Zorrolle harjoittelemisen sijaan oli paljon tärkeämpää nuuskia maata, sinkoilla eri suuntiin sekä räyhätä muille uroksille. Myöhemmin hieman järkiintyneenä totesin, että syynä oli ehkä muut jutut, kuin osaamattomuus. Ensinnäkin a) oma fiilis oli stressaantunut ja ärtynyt b) edellisessä ryhmässä oli juoksuinen narttu. Zorro lukee tunteita erittäin helposti ja tekee täysillä jos minäkin olen täysillä mukana.

Ulkokierto onnistui melko hyvin!

Tehtiin parin päivän jälkeen pihalla tokojuttuja ja taas meni ihan mukavasti! Asenteesta se kaikki lähtee. Huonolla asenteella on aivan turha lähteä treenaamaan. Koiralle jää huono fiilis treeneistä ja samoin käy myös omistajalle. Aina pitää muistaa, että treenaamisen pitäisi olla koiralle mukavaa yhdessäoloa ja aktivointia. Itse teen ainakin tietoisen päätöksen nyt, että vaikka mikä olisi, niin huolet ja muut ongelmat jäävät agilitykentän ja tokohallin ulkopuolelle. Haluan myös korostaa, että meidän treenaaminen ei ole mitään pakkopullaa. Kisoihin pyritään, mutta pääasia on että koira nauttii. Eli ei tarvitse ihmetellä, jos Zorbosta ei koskaan tulee agilitytähteä tai tokomestaria. ;D

Äitiiii... kato kun hyppään anna jo se nakki!

Viime kerralla meillä oli ihan superhyvät treenit agilityssä. Olin itsekin aivan fiiliksissä koko treeniajan ja Zorrokin jaksoi keskittyä koko 20 minuuttia. Se meni niin hienosti pitkiäkin (mutta helppoja) sarjoja ja oppi hetkessä ulkokierron. Zorron fiilikseen saattoi vaikuttaa myös Mikon läsnäolo. Poika kävi aina taukojen välissä moikkaamassa kehänlaidalla ollutta Mikkoa ja ryntäsi taas intoa täynnä agilitykentälle. Oltiin nyt pari viikkoa reissussa ja skipattiin ne kerrat jolloin harjoiteltiin kontaktiesteitä. Kepit ovat jo melko hyvin hallussa, jos juoksen siinä vieressä. Etäpalkka on meille se Akilleen kantapää, koska Zorro on niin kiinni minussa, että katsoo kokoajan namin kanssa juoksevaa omistajaa. Niin ja tiedoksi kaikille, jotka vielä miettivät pyrtsitreeneihin tuloa niin aloitamme kevättä kohti treenaamaan myös agilityä porukalla! :-)

Vaikea arvioida kumpi on Zorrolle parempi palkka a) ruoka vai b)agilityradalle pääsy?

Ettei mene liiaksi hehkuttamiseksi: hyppytekniikassa on parantamisen varaa!

Terveysjutuista sen verran, että Zorron lonkka- ja kyynärkuvat tulivat takaisin kennelliitosta. Kyynärät pysyivät 0/0, mutta suureksi yllätykseksi lonkat putosivat C/C (eläinlääkäri sanoi ehdottomasti terveiksi ja vähintään A/B). No mutta samat lonkat ne ovat kuin ennen kuvauksia ja näillä mennään. Toivottavasti eivät ala koskaan vaivaamaan. Agility jatkuu aivan normaalisti ja muut harrastukset.

Tänään taas tokoilemaan!