Ella

Viikko alkoi suuren surun merkeissä, kun ensimmäinen koirani Ella sai sairauskohtauksen eikä selvinnyt siitä enää. 10 vuotta kului kuin siivillä ja on mahdotonta kuvailla kuinka tärkeä Ella meille kaikille oli. Hän opetti niin paljon ja antoi enemmän kuin olisimme koskaan voineet kuvitella. Loppuun asti Ella jaksoi leikittää nuorempiaan, vaikka sydänviasta aiheutuneet vaivat veivätkin voimia. Olen onnellinen, että Ella sai viettää viimeiseen asti mukavaa ja leppoisaa aikaa Oulussa vanhempieni luona.

Olen niin surullinen, kun en enää voi kävellä kanssasi kauppaan tai antaa sinulle juustoviipaletta. Muistan kuitenkin aina ne ihanat hetket jotka yhdessä vietimme. Parempaa ystävää ja ensimmäistä koiraa en olisi osannut edes toivoa. Pienestä pennusta asti, kun haastoit leikkiin oman peilikuvasi, tiesimme sinun olevan tomera tapaus vailla vertaa. Loppuun asti olitkin meidän oman arvonsa tunteva Ella-muori. Nyt tiedän, että sinun on hyvä olla.

”Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.”

Rakasta Ellaa niin kipeästi kaivaten,

Perhe Heikkinen ja Cavalierit Ada & Cara