Agilityssä pitkästä aikaa

Nyt kun aloimme Zorron kanssa treenata tehokkaammin eri lajeja, olemme pääsääntöisesti vain kehikttyneet kovaa vauhtia. Hiljattain tuli hieman takapakkia rally-tokossa. Rally-tokon taroitus on olla hauskaa, mutta viime treeneissä meillä oli hauskuus kaukana. Zorrolle harjoittelemisen sijaan oli paljon tärkeämpää nuuskia maata, sinkoilla eri suuntiin sekä räyhätä muille uroksille. Myöhemmin hieman järkiintyneenä totesin, että syynä oli ehkä muut jutut, kuin osaamattomuus. Ensinnäkin a) oma fiilis oli stressaantunut ja ärtynyt b) edellisessä ryhmässä oli juoksuinen narttu. Zorro lukee tunteita erittäin helposti ja tekee täysillä jos minäkin olen täysillä mukana.

Ulkokierto onnistui melko hyvin!

Tehtiin parin päivän jälkeen pihalla tokojuttuja ja taas meni ihan mukavasti! Asenteesta se kaikki lähtee. Huonolla asenteella on aivan turha lähteä treenaamaan. Koiralle jää huono fiilis treeneistä ja samoin käy myös omistajalle. Aina pitää muistaa, että treenaamisen pitäisi olla koiralle mukavaa yhdessäoloa ja aktivointia. Itse teen ainakin tietoisen päätöksen nyt, että vaikka mikä olisi, niin huolet ja muut ongelmat jäävät agilitykentän ja tokohallin ulkopuolelle. Haluan myös korostaa, että meidän treenaaminen ei ole mitään pakkopullaa. Kisoihin pyritään, mutta pääasia on että koira nauttii. Eli ei tarvitse ihmetellä, jos Zorbosta ei koskaan tulee agilitytähteä tai tokomestaria. ;D

Äitiiii... kato kun hyppään anna jo se nakki!

Viime kerralla meillä oli ihan superhyvät treenit agilityssä. Olin itsekin aivan fiiliksissä koko treeniajan ja Zorrokin jaksoi keskittyä koko 20 minuuttia. Se meni niin hienosti pitkiäkin (mutta helppoja) sarjoja ja oppi hetkessä ulkokierron. Zorron fiilikseen saattoi vaikuttaa myös Mikon läsnäolo. Poika kävi aina taukojen välissä moikkaamassa kehänlaidalla ollutta Mikkoa ja ryntäsi taas intoa täynnä agilitykentälle. Oltiin nyt pari viikkoa reissussa ja skipattiin ne kerrat jolloin harjoiteltiin kontaktiesteitä. Kepit ovat jo melko hyvin hallussa, jos juoksen siinä vieressä. Etäpalkka on meille se Akilleen kantapää, koska Zorro on niin kiinni minussa, että katsoo kokoajan namin kanssa juoksevaa omistajaa. Niin ja tiedoksi kaikille, jotka vielä miettivät pyrtsitreeneihin tuloa niin aloitamme kevättä kohti treenaamaan myös agilityä porukalla! :-)

Vaikea arvioida kumpi on Zorrolle parempi palkka a) ruoka vai b)agilityradalle pääsy?

Ettei mene liiaksi hehkuttamiseksi: hyppytekniikassa on parantamisen varaa!

Terveysjutuista sen verran, että Zorron lonkka- ja kyynärkuvat tulivat takaisin kennelliitosta. Kyynärät pysyivät 0/0, mutta suureksi yllätykseksi lonkat putosivat C/C (eläinlääkäri sanoi ehdottomasti terveiksi ja vähintään A/B). No mutta samat lonkat ne ovat kuin ennen kuvauksia ja näillä mennään. Toivottavasti eivät ala koskaan vaivaamaan. Agility jatkuu aivan normaalisti ja muut harrastukset.

Tänään taas tokoilemaan!