Reissussa

Ajettiin pitkän pitkä matka Ouluun Zorron kanssa. Käytiin viettämässä isänpäivää ja moikkaamassa cavaliertyttöjä. Rauhallisten cavojen mielestä Zorro oli erittäin raivostuttava pikkupoika, joka kokoajan yritti leikkiä heidän kanssa. Ella-mummo (10 v.) ei kyllä antanut penikan hyppiä silmille, vaan sanoi heti jos jokin asia ei miellytä. Ruoka oli tunteita herättävä hetki, kun sitä piti kerjätä ja jopa jakaa kolmen muun kanssa. Zorro ei millään meinannut ymmärtää, että joku muukin voi saada herkkuja hänen lisäksi!


Ada olisi niin kovasti halunnut lähteä mukaan Espooseen.


Erittäin väsynyt pieni matkustaja <3

Käytiin myös moikkamaassa toisia rodun edustajia. Aluksi lenkkeiltiin Nounoun ja Lumon kanssa. Nunski ja Zorro innostuivat jopa hieman leikkimään, mikä tosin usein äityi pieneksi kinasteluksi. Lumo oli runsaalla temperamentilla varustettu pikkutyttö, joka muutaman haukun jälkeen tajusi, että Zorro on kuin onkin suhteellisen harmiton koira. Lenkin jälkeen koirat jäi odottamaan autoon, kun Nicke (kulmakunnan kunkku) tuli moikkaamaan. Nicke on edelleen yksi minun lempi pyreneesejä <3. Harmikseni kamera jäi kotiin, enkä saanut kuvia vauhdikkaista hetkistä.


Zorron pakkomielle tossuihin, kenkiin ja kengänpohjallisiin.

Yritetään mahdollisimman paljon touhuta Zorron kanssa kaikenlaista. Tuntuu vain välillä, että töiden ja muun sähläyksen ohella tunnit loppuvat kesken päivästä + asiaa ei auta kokoajan nopeammin saapuva pimeys. No viimeisimpänä temppuna harjoiteltin Trkmanin temppuja (Zorro yrittää saada kaikki neljä tassua pieneen laatikkoon/kuppiin).


Eka päivä treeniä.


Tein Zorrolle heijastinliivin, kun ei tuo harmahtava karvakasa erotu pimeällä.