Updated photos

Zorrosta on tullut niin hieno ja iso poika. Aika menee liian nopeasti, eikö joku voisi tuoda takaisin sen pienen ankanpoikasen jonka ensimmäisen kerran näin?

Hyvää kesää kaikille pyreneeseille ja heidän omistajilleen. Olkoot säät hurmaavat ja koiraystävälliset. :-)

Päivitystä...

Nyt ovat sairastelut sairastettu ja kesä tekee tuloaan kovaa vauhtia (vai kait se on jo kesä?!). Blogi ollut hetken aikaa tauolla, kun kellossa on vain tietty määrä tunteja, tietokone ei toimi, kameran piuha on hukassa, hirveästi ylitöitä jne. jne. Selityksiä selityksiä…

Ollaan oltu skarppina heti ensimmäisten punkkejen jälkeen ja hankittiin heti punkkipanta Zorrolle. Koska Otsonlahdessa on ihan mielettömät määrät näitä pieniä otuksia, jotka mielellään nappaavat Zorroon kiinni. Periaatteessa punkkipanta päällähän ei saisi mennä uimaan, ettei sen teho heikenny. Zorro on kuitenkin hienona poikana oppinut sukeltamaan (se ei osaa vieläkään uida kunnolla). Otsonlahti on aivan ideaali paikka koiranomistajille, joiden tulee asua lähellä Helsinkiä. Koirat pääsevät uimaan vaikka joka päivä ja metsälenkkejä riittää vaikka kuinka paljon.

Harrastukset ovat olleet nyt myös paussilla sitkeän flunssan myötä, mutta we are back in the game! Ollaan tokoiltu ja treenailtu eri temppuja. Valitettavasti ollaan jouduttu myös kouluttamaan Zorroa tulemaan toimeen toisten urosten kanssa, koska siitä on tullut melko huonokäytöksinen nuorimies. Aggressiivisuudeksi käytös kärjistyy oikeastaan silloin, kun paikalla on toinen nuori uros sekä narttuja. Ymmärrettävää, että urosten ei ihan luonnollisistakaan syistä tarvitse sietää täysin toisia uroksia. Valitettavasti asutaan kuitenkin alueella jossa on paljon toisia koiria ja lapsia niin käytöksen on oltava yhteiskuntakelpoista. Kaikki on kuitenkin OK myös toisten urosten kanssa jos paikalla ei ole niitä ihania narttuja. Toivottavasti tämä ärhentely on vain ikään liittyvää machoilua ja se menee ajan kanssa pois. Ainakin reagoitiin tarpeeksi ajoissa, ettei käytös ehdi mennä pahemmaksi.

No anyway, käytiin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa raunioilla ja se oli kyllä tosi hauskaa. Siis kaikki paikalla olleet pyrtsit silminnähden nauttivat siitä, mikä ei varmaan ole yllätys kun etsinnän päätteeksi saa ihan järrrrisyttävän hyviä herkkuja. Oli mukava seurata kokeneempia koiria. Raunioissa on se mukavaa kun siinä ei oikeastaan tarvitse odotella vaan kaikki saa osallistua touhuun kokoajan, joko menemällä piiloon tai etsimällä oman koiran kanssa. Niin ja lajina se on vielä sellainen, että sitä voi helposti harjoitella vaikka metsässä päivälenkillä. Zorro oli taitava <3 toisella kerralla se selkeästi ymmärsi jutun idean ja käytti kuonoa etsimiseen. Hyvä Hyvä!

Zorppari niin innoissan

Piilossa

Molemmat niin mielissään :-D

Kuvat: Teija Sonni

Zorrosta tuli tittelihirrrrmu

Käytiin vielä kerran Tallinnassa näyttelyssä, koska Zorrolta puuttui enää yksi junnuserti Virosta. Serti saatiin, vaikka alku ei todellakaan näyttänyt lupaavalta. Jos olisin tiennyt minkälaista säätämistä (ja rahaa vievää!) nämä Baltian näyttelyt ovat, niin en olisi koskaan osallistunut yhteenkään. Näyttelyissä kuitenkin käytiin ja pitihän se homma loppuun asti viedä.

Tänään kuitenkin katkesi kamelin selkä. Lähdettiin hieman kiireellä satamaan vain kuullaksemme, että olemme muutaman minuutin myöhässä emmekä pääse enää laivaan. Seuraava laiva lähtisi 10 ja olisi perillä 12:30. Zorron kehä alkoi 12:39. Murrrr! Siinä sitten epätoivon hetkellä mietin, että mitähän sitä nyt?! Kotiin murehtimaan myöhästymistä ja miettimään mitä jatkossa. Hetken kuluttua iski mahtava idea kuin salama taivaalta: pikapaatti.

Tuhatta ja sataa kohti eri satamaa ja tällä kertaa ehdittiin laivaan ja oltiin juuri sopivasti itse näyttelypaikalla. Kehässä Zorro käyttäytyi erittäin hyvin ja antoi tuomarin ja harjoittelijan tunnustella oikein kiltisti. Liikkui juuri sopivan laiskasti edes takaisin (menen itse yleensä liian lujaa) ja erinomaisesti ympyrässä. Parempaa kehäkäyttäytymistä voi vain toivoa. Kehän ulkopuolella olisi hieman parannettavaa. Toivottavasti toisille koirille ärhentely johtuu vain jätkämäisyydestä ja hyrräävistä hormooneista.

Arvostelu kuului näin:

"16 months, very typical dog, nice head, good proportions, dark eyes, good teeth, good lenght of legs, short back, very good coat, cadenettes are all ready coming, moves very well"
Ilona Onstenk-Schenk | ERI | ROP | TALLINN WINNER 12 | TALLINN JUNIOR WINNER-12

Zorro vahvisti ymmärtääkseni myös EE, LT, LV JUN MVA & BALT JUN MVA - tittelit. Hieno, hieno mies.





Välillä on hyvä muistella lähtökotia. Onneksi aika muokkaa pojista miehiä ja sammakoista prinssejä. Joku joskus antoi minulle hyvän vinkin: ummista silmäsi kasvuvaiheen ajaksi ja avaan ne vasta sitten kun Zorro on kasvanut.
Kuvassa siis niin iloinen, mutta hieman kummallinen pikku-Zorro:



Ps. Minun mielestä hän oli tuolloin niiiin upea. 8)

Ruutuilua

Zorro harjoittelee ruutua. Palkka-astiana toimi tällä kertaa vihkonen nimeltä "Yritysverotuksen ABC". Jotain hyötyä siitäkin siis!



Tänään tokoilemaan kaikki kynnelle kykenevät! Paikkana toimii Viikki (latokartanonkaari 5) kello 18:00.

Ps. tietääkö joku mistä voi tilata tuollaisen valmiin ruudun? En jaksa alkaa väsäämään itse... oon niin patalaiska.

Kuva: Teija Sonni

Agilityssä pitkästä aikaa

Nyt kun aloimme Zorron kanssa treenata tehokkaammin eri lajeja, olemme pääsääntöisesti vain kehikttyneet kovaa vauhtia. Hiljattain tuli hieman takapakkia rally-tokossa. Rally-tokon taroitus on olla hauskaa, mutta viime treeneissä meillä oli hauskuus kaukana. Zorrolle harjoittelemisen sijaan oli paljon tärkeämpää nuuskia maata, sinkoilla eri suuntiin sekä räyhätä muille uroksille. Myöhemmin hieman järkiintyneenä totesin, että syynä oli ehkä muut jutut, kuin osaamattomuus. Ensinnäkin a) oma fiilis oli stressaantunut ja ärtynyt b) edellisessä ryhmässä oli juoksuinen narttu. Zorro lukee tunteita erittäin helposti ja tekee täysillä jos minäkin olen täysillä mukana.

Ulkokierto onnistui melko hyvin!

Tehtiin parin päivän jälkeen pihalla tokojuttuja ja taas meni ihan mukavasti! Asenteesta se kaikki lähtee. Huonolla asenteella on aivan turha lähteä treenaamaan. Koiralle jää huono fiilis treeneistä ja samoin käy myös omistajalle. Aina pitää muistaa, että treenaamisen pitäisi olla koiralle mukavaa yhdessäoloa ja aktivointia. Itse teen ainakin tietoisen päätöksen nyt, että vaikka mikä olisi, niin huolet ja muut ongelmat jäävät agilitykentän ja tokohallin ulkopuolelle. Haluan myös korostaa, että meidän treenaaminen ei ole mitään pakkopullaa. Kisoihin pyritään, mutta pääasia on että koira nauttii. Eli ei tarvitse ihmetellä, jos Zorbosta ei koskaan tulee agilitytähteä tai tokomestaria. ;D

Äitiiii... kato kun hyppään anna jo se nakki!

Viime kerralla meillä oli ihan superhyvät treenit agilityssä. Olin itsekin aivan fiiliksissä koko treeniajan ja Zorrokin jaksoi keskittyä koko 20 minuuttia. Se meni niin hienosti pitkiäkin (mutta helppoja) sarjoja ja oppi hetkessä ulkokierron. Zorron fiilikseen saattoi vaikuttaa myös Mikon läsnäolo. Poika kävi aina taukojen välissä moikkaamassa kehänlaidalla ollutta Mikkoa ja ryntäsi taas intoa täynnä agilitykentälle. Oltiin nyt pari viikkoa reissussa ja skipattiin ne kerrat jolloin harjoiteltiin kontaktiesteitä. Kepit ovat jo melko hyvin hallussa, jos juoksen siinä vieressä. Etäpalkka on meille se Akilleen kantapää, koska Zorro on niin kiinni minussa, että katsoo kokoajan namin kanssa juoksevaa omistajaa. Niin ja tiedoksi kaikille, jotka vielä miettivät pyrtsitreeneihin tuloa niin aloitamme kevättä kohti treenaamaan myös agilityä porukalla! :-)

Vaikea arvioida kumpi on Zorrolle parempi palkka a) ruoka vai b)agilityradalle pääsy?

Ettei mene liiaksi hehkuttamiseksi: hyppytekniikassa on parantamisen varaa!

Terveysjutuista sen verran, että Zorron lonkka- ja kyynärkuvat tulivat takaisin kennelliitosta. Kyynärät pysyivät 0/0, mutta suureksi yllätykseksi lonkat putosivat C/C (eläinlääkäri sanoi ehdottomasti terveiksi ja vähintään A/B). No mutta samat lonkat ne ovat kuin ennen kuvauksia ja näillä mennään. Toivottavasti eivät ala koskaan vaivaamaan. Agility jatkuu aivan normaalisti ja muut harrastukset.

Tänään taas tokoilemaan!

Pyrritreenit vol. 2

En olisi vielä vuosi sitten uskonut kuinka hurahdan tokoon.. tai edes puoli vuotta sitten… TAI edes muutama kuukausi sitten. Nyt tuntuu ihan hirveän hyvältä alkaa opettamaan Zorrolle tosissaan liikkeitä, koska tuo pikkupoika on selkeästi erittäin etevä tapaus ja omaa aika miellyttävän hermoradan niinkin hermostuttavaan lajiin kuin toko. Zorro jaksaa keskittyä melko pitkään ja häiriöistä huolimatta pystyy hyvin suoriutumaan. So far so good! Eteenpäin mennään kokoajan eikä takapakkia ole vielä ainakaan tullut. Tärkeintä on ehdottomasti mukava yhdessä olo.


Claudia ja muut antavat aina hyviä vinkkejä tokoon. Zorro osaa liudan erilaisia ns. ”hauskoja” temppuja ja rakastaa tehdä niitä taukoamatta ruokapalkalla. Meidän tavoitteena on nyt siis tehdä myös tokosta yksi iso hauska temppu, joka on pilkottu pieniin vielä mukavimpiin temppuihin. Omistajana parasta on nähdä Zorrolla se iloinen pyreneesille tyypillinen kettumainen ilme.

Tehtiin tänään ryhmätokossa seuraamista, mikä sujui hieman paremmin kuin viime kerralla. Suurimpana haasteena on Zorron loitontuminen seurattavasta. Menin lupaamaan Claudialle, että seuraavissa treeneissä Zorro seuraa kuin unelma. Miksiiiiiii?! Ei muuta kuin treeniä siis. Ja paljon. Seuraamisesta pysähtyminen on Zorrolla erityisen hyvin hallussa ja sivulle tuleminen. Ne sujuvat yleensä aina hyvin. Tehtiin myös estettä ja muutama ruutu. Esteen kanssa on pieniä haasteita, mutta kehitys on nopeaa. Uskon että muutaman treenikerran jälkeen hypystä tulee yhä varmempi. Ruutu on ainakin namin kanssa meille helppo. Mietin treeneissä, että miten se lähettäminen ruudulle sujuukin niin hyvin. Taitaa olla lenkeillä tuttu käsky pallon tai kepin perään.

"seuraa... seuraa... vielä hetki..."

"Nyt tänne se nami saakeli!"

Kokonaisuudessaan päivä oli erittäin antoisa. Mukana oli kivoja ihmisiä ja ihania pyrrieläimiä. Uskon, että jokainen sai tarvittavan treenin mitä tulikin hakemaan. Toinen tuli treenaamaan puhtaasti tokoa ja toinen tokon lisäksi totuttamaan koiraa vieraisiin koiriin ja ihmisiin. Porukkana oli niin pitkäkarvaista, lyhytkarvaista, fawnia, harmaata, brindleä, mustaa, merleä, eri rotuisia, sekarotuisia, ranskalaisia, suomalaisia, ruotsalaisia, oli cadenetteja, suoraa turkkia ja ennen kaikkea hyvää mieltä ja yhdessäoloa!

Huomenna sitten taas rally-tokoilemaan mikä on erinomainen treeni häiriöiden, halli-ilmapiirin ja muiden koirien vuoksi. Yritän kyttäillä nyt möllitoko (tai rally) kisoja mihin aletaan ”valmistautumaan”. Saadaan tämä homma tosissaan rullaamaan.

Ps. Nypin Zorron korvat ja naaman sekä ohensin (vihdoin ja viimein) sen mahtavia rintaröyhelöitä. Machomiehestä tuli oikein komea poika. Minun paras pieni kainaloeläin sikapossu. <3

Sekalainen lauma maailman parhaimmasta rodusta (+ Tuikku):

Tässä on ihan varmasti ollut jotain herkullista!

Tänne se lelu. Heti!

Got it! ^___^

Seuraa.... seuraa...

Mikä komistus!

Tokossa on Mu-ka-vaa!

Pentulikin pääsi mukaan.

..ja malttoi edes hetken olla paikallaan.

Tuikku näytti mallia pyrreille.

Choco seuraa hienosti..

..ja istuu sivulle vielä hienommin.


On se vaan KAUNIS.

Herkun voimalla seuraaminen sujuu voittajaluokan elkein.

Pyrtseille erittäin toimiva tekniikka.

Shöpöläinen

Ja loppuun vielä varmaan mietitte, että missä on itse Flamma? Se sama Flamma joka sai AVO1 ja on aivan huikea tokossa? Tässä se hyväkäytöksinen poika itse teossa:

Hyvä fiilis!

Aamu alkoi mukavasti pyrtsiporukan kanssa tokotreeneillä. Mukana oli siis pyreneesit Ronja, Vissa, Flamma ja Zorro sekä tietysti x-rotuinen Tuikku. Harjoiteltiin Zorrolle jo entuudestaan melko tuttuja asioita ja myös täysin uusia, kuten hyppyä ja ruutua. Olin hyvin ylpeä pikkupojasta, kun hän niin kovin innokkaasti etsi oikeaa ratkaisua ja jaksoi keskittyä omalla vuorollaan. Ainakin asenne on kohdillaan eikä minun tarvitse mitään erityistä tehdä ylläpitääkseeni Zorron mielenkiintoa. On ihana nähdä, kun toinen silminnähden nauttii tokosta ja sen tuomasta aktivoinnista. Täytyy myöntää, että olin ihan hämmästynyt kuinka hyvin Zorro jaksoi keskittyä vaikka ympärillä oli muita koiria. Lenkillä nimittäin millään muulla ei ole väliä paitsi niillä leikkikavereilla. Poika se jaksaa yllättää.

Zorro on aina niiiin kiltti poika....

Aikaisemmin mainitsinkin, että me olemme Zorron molemmat aika aloittelijoita tokossa. Kokoajan löytyy kuitenkin enemmän ja enemmän motivaatiota oppia uusia ja haastavampia liikkeitä sekä hioa jo opittuja hieman paremmiksi. Varmaan suurin syy tähän on oma tiedon karttuminen, kun oppii oikeita termejä ja ideoita eri liikkeiden treenaamiseen. Tänään oli mukavaa treenata porukalla, kun mukana oli kokeneempia ohjaajia ja useampi silmäpari katsomassa suoritusta ja antamassa hyviä vinkkejä. Nyt siis kaikki pk-seudun pyreneesit ja omistajat mukaan treenaamaan hyvin pyrtsimäistä tokoa! ;)

En ole vielä ehtinyt edes kirjoittaa kuulumisia uudesta harrastuksesta rally-tokosta! Se on ihan huikean hauskaa, koska siinä liikkeiden ei tarvitse olla viimeisen päälle hiottuja vaan tärkeintä on mukava yhdessäolo (ja suurin piirtein oikein suoritetut liikkeet). Ajateltiin käydä kokeilemassa jossain möllikisoissa tuossa keväällä, kun ne kuulemma ovat melko helppoja. Rallyssä on mukavaa myös se, että koiran kanssa voi kokoajan tehdä jotain eikä radalle menoa tarvitse odottaa pitkään. Agilityn ratakurssilla tunti on jaettu aika tasan neljän koiran kesken, joten yhdelle koiralle jää radan tutustumisen jälkeen kymmenisen minuuttia treenata itse rataa.

Loppuun vielä varoitus kaikille Tapiolassa pyöriville koiranomistajille. Ilmeisesti joku sairas henkilö on kylvänyt myrkytettyjä lihapaloja lähelle otsonlahden rantaa. Olkaa siis erityisen varovaisia koirienne kanssa, kun siellä päin liikutte!

Kuvia ensimmäisestä pyrtsitokoilusta: