Vissa & Zorro

Zorro ja Vissa ne yhteen soppii, huomenna mennää räyhäyskoppiin! No ei sentään, vaikka välillä lenkillä tulikin pyrtseille tyypillisiä elkeitä. Esimerkiksi pulkalla laskevat lapset olivat jotain aivan käsittämätöntä. Käytiin siis lenkkeilemässä Vissan kanssa. Koirat pääsivät juoksemaan ja touhuamaan oikein kunnolla. Pyllytaklauksista ei ollut pulaa vaan niitä jaettiin puolin ja toisin. Vissa oli kaunistunut (ja pörröistynyt) entisestään. Zorrolla ja Vissalla oli mukavaa, kun saivat riehua ja leikkiä saman rotuisen kaverin kanssa. Kaikkien tyttöjen alfauros Zorro joutui jopa perääntymään Vissan näyttäessä todellisen kipakan luonteensa. Ei se ole kiva, kun toinen kyttää nameja ja on kaiken lisäksi vielä pyllyssä kiinni kokoajan. ;)

Zorrolle on tullut kyllä selkeä jätkä-vaihe. Kaikki tytöt ovat niin ihania ja mahtavia, mutta vieraiden urosten kanssa täytyy aina selvittää arvojärjestys. En ole tullut tätä ajatelleeksi, koska lähes kaikki Zorron koirakaverit ovat narttuja. Tutut urokset vielä menettelee, kunhan eivät vain tule häiritsemään Zorron soidinmenoja.

Zorro on oppinut uuden miellyttävän tempun aivan itse. Onneksi en ole tämän tempun kohteena, vaan Mikko saa nauttia tästä aamuisesta herätyskellosta. Zorro aloittaa aamut käytännössä näin: 1) Käy nuolemassa naamaa= ei reaktiota 2) Nuolee naamaa hieman tiukemmalla tahdilla= ei reaktiota 3) Alkaa tasaisin väliajoin lyömään tassulla naamaan= ei reaktiota 4) Ottaa molemmat tassut käyttöön ja lyö molemmilla tassuilla naamaan= tulos OK -> lenkille. On nämä pyrtsit vaan niin ihanan oppivaisia tapauksia hyvässä ja pahassa.

Supikoirat matkalla maineeseen:

Terveys & Ruokinta Uutisia

Zorro kävi hiljattain virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Ei olla vielä saatu kennelliitolta takaisin arviota, mutta ainakin eläinlääkäri arvioi molemmat terveiksi. Tämä oli kyllä niin iloinen uutinen meille. En muista milloin viimeksi olisi jännittänyt niin paljon. Käydään myöhemmin kuvaamassa vielä silmät ja todennäköisesti myös Zorron selkä, nyt kun sitä agilityä nyt harrastetaan. Kuvauksen jälkeen kotona oli hetken aikaa miellyttävän rauhallinen ja "krapulainen" koira. ;-)

Nukutuslääke alkaa vaikuttaa, mutta Zorro sinnittelee vielä viimeiseen asti!

I.... must... not... sleep...

Zzzzzzz.....

Laitanpa tänne muutaman kuvan siitä screeniltä niin näette Zorpparin lonkat. Toinen menee melko kauniisti lonkkamaljaa ja toiseen jää ehkä aavistuksen verran löysyyttä? Kuva ei ole otettu ehkä siitä kaikista antoisimmasta kulmasta, mutta kyllä siitä ihan hyvin erottaa. Niin ja älkää unohtako Zorron muskeleita, noilla potkilla hypitään vielä pitkälle! Hampaatkin pystyi kerrankin pesemään ilman mitään ongelmaa.





Ja nyt tulee sitten se minun lempikuva.... oletteko valmiita? Be ready.... be ready.... Voit arvata kuvassa esiintyvän olennon. Onko se A) Suohirviö B) Supikoira C) Lumimies Jeti vai D)Tokkurainen pyreneesi?



Innostuttiin myös vaihtamaan Zorron ruokaa raakaruokaan. Eli me ollaan nyt sitten barffaajia. Tai ainakin semi-barffajia. Tilasin n. 15 kg kanavihannesta pakkaseen. Meidän pieni pakkanen on täynnä vain ja ainoastaan koiran ruokaa. Annetaan edelleen nappuloita silloin tällön. Toistaiseksi ruoka on maistunut tosi hyvin (ylläri). Laitetaan joukkoon silloin tällöin myös paistettua kananmunaa, murskattuja kananmunan kuoria, raejuustoa, kalaa, öljyä ja vitamiineja.



Jag älskar dig

Ella

Viikko alkoi suuren surun merkeissä, kun ensimmäinen koirani Ella sai sairauskohtauksen eikä selvinnyt siitä enää. 10 vuotta kului kuin siivillä ja on mahdotonta kuvailla kuinka tärkeä Ella meille kaikille oli. Hän opetti niin paljon ja antoi enemmän kuin olisimme koskaan voineet kuvitella. Loppuun asti Ella jaksoi leikittää nuorempiaan, vaikka sydänviasta aiheutuneet vaivat veivätkin voimia. Olen onnellinen, että Ella sai viettää viimeiseen asti mukavaa ja leppoisaa aikaa Oulussa vanhempieni luona.

Olen niin surullinen, kun en enää voi kävellä kanssasi kauppaan tai antaa sinulle juustoviipaletta. Muistan kuitenkin aina ne ihanat hetket jotka yhdessä vietimme. Parempaa ystävää ja ensimmäistä koiraa en olisi osannut edes toivoa. Pienestä pennusta asti, kun haastoit leikkiin oman peilikuvasi, tiesimme sinun olevan tomera tapaus vailla vertaa. Loppuun asti olitkin meidän oman arvonsa tunteva Ella-muori. Nyt tiedän, että sinun on hyvä olla.

”Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.”

Rakasta Ellaa niin kipeästi kaivaten,

Perhe Heikkinen ja Cavalierit Ada & Cara

Leppoisa Lauantai

Täytyy heti kärkeen myöntää, että kovien pakkasten myötä lenkit ovat ainakin minun osalta vähentyneet huomattavasti. En ole saanut aikaiseksi ostaa edes kunnon talvikenkiä. Onneksi on tuo toinen osapuoli, joka ei pakkasesta niin piittaa. Zorrokaan ei tunnu välittävän kylmästä säästä vaan haluaa pihalle kokoajan. Ainoana miinuksena on jatkuvasti tassuihin tarttuvat lumipaukut, jotka selvästi tuntuvat ilkeältä tassunpohjissa.





Pakkaslenkkien sijaan aloitettiin taas uusien temppujen treenaaminen. Yritetään opettaa Zorroa rummuttamaan vähän niin kuin tähän tyyliin. Zorro onnekseni oppii nopeasti joten pian voin ladata tänne videon rummutuksesta. Tosin ensin pitäisi hankkia se videokamera. Zorron kanssa on kiva tehdä kaikkea ja opetella uutta, koska se tykkää treenaamisesta ja on hyvin oma-alotteinen. Tässä muutama kuva perustempuista. Tähänkin tarkoitukseen se videokamera olisi niiin paljon parempi.

Kasi

"Orava"

Voi kuinka suloinen ilme! <3

Kumarrus

Vauhdikas ympyrä

Agilityyn kuuluu erinomaista! Fiilis on mahtava, kun joka ikinen kerta Zorro on hieman parempi. Sorbus menee ihan hepuliin, kun vain näkeekin agilityhallin. Vauhtiakin on alkanut löytyä ihan mukavasti ja perusesteet sujuu jo hyvin. Heti kun saan sen VIDEOKAMERAN niin otan filmiä meidän treenaamista pätkistä. Tulisipa pian jo kesä niin voisi aloittaa oikein kunnolla treenaamaan. Pitäisiköhän ottaa tavoitteeksi syksyllä korkata ekat kisat tai ainakin möllikisat? Maybe?! Meillä alkaa pian myös rally-toko, joten tulee aktiivinen kevät meille.

Viimeiseksi erittäin tärkeää asiaa kaikille vähääkään rodusta kiinnostuneille. Rekisteröitykää ihmeessä uudelle (toivottavasti aktiiviselle) keskustelupalstalle:

TÄÄLLÄ!

Zorron rakkaus lumeen

Tervehdys pitkästä aikaa! Espoossa tulee niin paljon lunta, että autolla ajaminenkin alkaa olla hieman vaarallista. Pidän kyllä itse todella paljon lumesta ja valkoisesta maisemasta, mutta meidän taloudessa on eräs, joka on kehittänyt lumesta pakkomielteen. Zorro rakastaa pomppia uppohangessa ja jahdata lumipalloja päivästä toiseen. Otettiin tänään kilpailu, että kumpi on nopeampi n. 50 metrin matkalla. Kisa tapahtui siis pellolla, jossa oli lunta todella paljon. Zorro joutui pomppimaan kuin pieni aropupu, mutta joutui taipumaan pitkäkoipiselle omistajalle. Myöhemmin auratulla tiellä Zorron oli pakko näyttää ja todistella hänen huikeaa nopeuttaan ottamalla spurtteja eri suuntiin.






Kaikki ilo loppuu kuitenkin lyhyeen. Pyreneesin turkkiin kerääntyy paljon lunta, joka sulaessaa jättää häiritsevän isot lammikot parkettiin/lakanoihin. Tilanne on päivittäin käytännössä tämä:


Murtunut katse "onko pakko mennä suihkuun?"

Agilityrintamalle kuuluu erittäin hyvää. Ollaan opittu jäätävän hyvin valssit (sambat, salsat ja muut... ) ja Zorron ohjaamisesta tulee päivittäin helpompaa ja helpompaa. Onneksi en turhia hätiköinyt esteiden kanssa vaan saan rauhassa opetella kokeneen ohjaajan kanssa. Uskoisin, että ollaan kevääseen mennessä möllivalmiit. Kontakteja pitää treenailla paljonkin. Käytiin Lempäälässä katsomassa agilitykisoja ja kyllä pyrtsit edusti siellä niin hienosti! Todella vauhdikasta ja ketterää menoa. Oli todella mukava nähdä kaikkia tuttuja ja ennen kaikkea katsoa niin hienoja ratoja. Zorrolle kohokohta oli nähdä kasvattaja Leaa, joka on edelleen niin kovin rakas ihminen Sorbulle. Zorro onkin vähän tuollainen mammanpoika.


Pyrtsiporukkaa (kuva: Teija Sonni)


Käytiin myös Tallinnassa hakemassa alkoho..... ei kun siis koiranäyttelyssä! Zorrolla meni jälleen erinomaisesti, paitsi tuomarit olivat jostain syystä kamalan pelottavia. Niin se mieli vain muuttuu. :-) Arvostelut meni näin:

"Excellent head, correct bite, good pigment, well placed ears, good topline & tailnet, moves well, enough angulations, correct bones&feet, correct coat, acceptable temperament"
Kitty Sjong | ERI | ROP | J-SERT

What? Acceptable temperament. No ei todellakaan ollut! Zorro oli ihan hirmuinen pököpää, mitä ei ole ennen ollut. Murkkuikä näköjään painaa. Toisena päivänä arvostelu meni näin:

"Very typical, shown good size, face, coat type. Excellent angulations. Moving very typical, easy"
Ricky Lochsromans | ERI | ROP | J-SERT


Näihin kuviin ja tunnelmiin. Adios!

Tammikuun tilitys

Uusivuosi alkoi vauhdikkaasti meidän taloudessa. Huomenna Zorro pääsee taas pitkästä aikaa agilitykentille harjoittelemaan taitojaan. Päästiin myös vakioporukkaan mukaan ja niinpä treenataan huhtikuuhun asti siinä. Vähänkö ollaan innoissaan?! Tästä mahtavasta vinkistä saa vain ja ainoastaan kiittää Vissan omistajaa Katia, joka on neuvonut ja auttanut aina tilaisuuden tullen. Kiitos kiitos! Viikonloppuna on myös agilitytapahtuma Lempäälässä, johon me mennään turistiksi katsomaan ja kannustamaan. On aina mukava päästä seuraamaan kokeneiden parivaljakkojen menoa ja nauttimaan mukavasta seurasta ja ruuasta. Päästään ehkä ottamaan isä ja poika- kuva, jos Copain ja Zorro vain suinkin toisiaan sietävät. Tein luonnollisesti myös uudenvuodenlupauksen. Päätin aloittaa boulderoinnin uudestaa ja olla torkuttamatta herätyskelloa (epäonnistuin tässä 3.1.2011).






Zorro on oppinut myös uuden hienovaraisen tavan kerjätä. Ennen kerjäystyyli oli toteemipaaluna vieressä istumista kuolavanan valuessa, mutta nykyään Zorro muistuttaa olemassa olostaan koskettamalla tassulla erittäin kevyesti käsivartta. Se on niin hienovarainen ja hiljainen pieni ele muuten niin kovasta riehujapojasta. Agility onkin varmasti mahtava laji päästä purkamaan tuota energiamäärää mitä pienessä pyreneesissä liikkuu.

Tästä tulikin mieleen pieni tilitys: silloin kun aloin valitsemaan rotua halusin sen olevan fiksu ja energinen rotu. Tästä syystä päädyin selailemaan FCI 1 rotuja. Aivan aluksi mietin partacollieta, schapendoesia ja briardia. Pyreneesi tuli tutuksi aivan sattumalta, kun Oulun seudulla liikkunut Deri pyrtsi käveli vastaan. Alettiin tutustumaan rotuun yhä enemmän ja se tuntui aivan täydelliseltä pieneltä pakkaukselta.

Jostain kumman syystä meitä "peloteltiin" rodusta, että kuinka vaikea se on. Kuultiinpa myös lauseita "jos mietit kahden rodun välillä, ota se toinen". Kerrottiin tarinoita hirmuisesta reaktioherkkyydestä ja arkuudesta. Onhan se hyvä varoittaa uusia pennunomistajia ettei rotu kaikille tietenkään sovi, mutta olisi tärkeää muistaa katsoa ja kuulostella sitä ihmistä kuka siitä rodusta kysyy. Rodun pariin on melko vaikea päästä sellaisen joka siitä todella on kiinnostunut. Stokkalla eläinosaston myyjä tunnisti Zorron rodun ja totesi, että hän olisi niin kovasti halunnut ottaa pyrneesin, mutta kuuli paljon negatiivista eikä siten koskaan päätynyt rotuun. Kyseessä oli kuitenkin aktiivinen agilityharrastaja, tokoilia ja muutenkin selkeästi koirarakas ihminen. Hän myös yllättyi Zorron reippaudesta ja sosiaalisuudesta. Ehkäpä yritänkin nyt sanoa, että rodun harrastajien ei tulisi pelotella rodusta kiinnostuneita pois kertomalla heti ne kaikki negatiiviset asiat. On tässä rodussa NIIN paljon hyvääkin!

Olenkin erittäin kiitollinen etten koskaan lakannut haaveilemasta pyreneesistä. Nyt meillä on kotona aivan täysjärkinen koira (melkein). Zorro käy yleensä vieraita ihmisiä tervehtimässä, haukahtaa korkeintaan kerran käytävästä kuuluvia ääniä ja matkustaa bussissa ja Stockmannilla kuin vanha tekijä. Voisin kuvailla Sorbua jopa suhteellisen helpoksi tapaukseksi. Ennen kuin mainostan rotua yleisesti helppona, niin on hyvä muistaa, että jokainen koira on yksilö. Rodusta löytyy luonteen puolesta varmasti paljon erilaisia tapauksia. Meille nyt sattui tulemaan aika rento kaveri. Toisaalta aktivoidaan Zorroa paljon ja lenkkeillään päivittäin n. 10 km. Varmasti tämäki syö aika paljon energiaa. Noniin siinä. Huh. Peace.

Tähän väliin onkin hyvä laittaa kuvia naapurin koirasta Cocosta ja Zorrosta. Coco oli meillä hoidossa yhtenä viikonloppuna ja niillä oli niin hauskaa yhdessä! Vaalea sohva ei kauaa pysynyt vaaleana, parketit huusivat apua ja matot olivat kokoajan rullalla.






Tammikuu toi myös tullessaan lumisateen heti alkavan vuoden kunniaksi! En ymmärrä miten joku voi mennä niiiin sekaisin lumesta? Zorro on ollut ihan hepulissa viime päivät lumesta. Se vain juoksee vimmattuna ympyrää, pyörii lumessa ja rakastaa metsästää lumipalloja. Tulisipa nyt vain sellainen pikkupakkanen, että lumi myös pysyisi maassa. Me edelleen odotetaan kunnon hiihtokelejä. Siispä kuulukin uusi kysymys: onko joku hiihtänyt pyreneesin kanssa? Mitähän siitä tulee, kun tuo on tuommoinen joka suuntaan sinkoutuva nuuhkunenä? Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! :)