Zorro on oppinut myös uuden hienovaraisen tavan kerjätä. Ennen kerjäystyyli oli toteemipaaluna vieressä istumista kuolavanan valuessa, mutta nykyään Zorro muistuttaa olemassa olostaan koskettamalla tassulla erittäin kevyesti käsivartta. Se on niin hienovarainen ja hiljainen pieni ele muuten niin kovasta riehujapojasta. Agility onkin varmasti mahtava laji päästä purkamaan tuota energiamäärää mitä pienessä pyreneesissä liikkuu.
Tästä tulikin mieleen pieni tilitys: silloin kun aloin valitsemaan rotua halusin sen olevan fiksu ja energinen rotu. Tästä syystä päädyin selailemaan FCI 1 rotuja. Aivan aluksi mietin partacollieta, schapendoesia ja briardia. Pyreneesi tuli tutuksi aivan sattumalta, kun Oulun seudulla liikkunut Deri pyrtsi käveli vastaan. Alettiin tutustumaan rotuun yhä enemmän ja se tuntui aivan täydelliseltä pieneltä pakkaukselta.
Jostain kumman syystä meitä "peloteltiin" rodusta, että kuinka vaikea se on. Kuultiinpa myös lauseita "jos mietit kahden rodun välillä, ota se toinen". Kerrottiin tarinoita hirmuisesta reaktioherkkyydestä ja arkuudesta. Onhan se hyvä varoittaa uusia pennunomistajia ettei rotu kaikille tietenkään sovi, mutta olisi tärkeää muistaa katsoa ja kuulostella sitä ihmistä kuka siitä rodusta kysyy. Rodun pariin on melko vaikea päästä sellaisen joka siitä todella on kiinnostunut. Stokkalla eläinosaston myyjä tunnisti Zorron rodun ja totesi, että hän olisi niin kovasti halunnut ottaa pyrneesin, mutta kuuli paljon negatiivista eikä siten koskaan päätynyt rotuun. Kyseessä oli kuitenkin aktiivinen agilityharrastaja, tokoilia ja muutenkin selkeästi koirarakas ihminen. Hän myös yllättyi Zorron reippaudesta ja sosiaalisuudesta. Ehkäpä yritänkin nyt sanoa, että rodun harrastajien ei tulisi pelotella rodusta kiinnostuneita pois kertomalla heti ne kaikki negatiiviset asiat. On tässä rodussa NIIN paljon hyvääkin!
Olenkin erittäin kiitollinen etten koskaan lakannut haaveilemasta pyreneesistä. Nyt meillä on kotona aivan täysjärkinen koira (melkein). Zorro käy yleensä vieraita ihmisiä tervehtimässä, haukahtaa korkeintaan kerran käytävästä kuuluvia ääniä ja matkustaa bussissa ja Stockmannilla kuin vanha tekijä. Voisin kuvailla Sorbua jopa suhteellisen helpoksi tapaukseksi. Ennen kuin mainostan rotua yleisesti helppona, niin on hyvä muistaa, että jokainen koira on yksilö. Rodusta löytyy luonteen puolesta varmasti paljon erilaisia tapauksia. Meille nyt sattui tulemaan aika rento kaveri. Toisaalta aktivoidaan Zorroa paljon ja lenkkeillään päivittäin n. 10 km. Varmasti tämäki syö aika paljon energiaa. Noniin siinä. Huh. Peace.
Tähän väliin onkin hyvä laittaa kuvia naapurin koirasta Cocosta ja Zorrosta. Coco oli meillä hoidossa yhtenä viikonloppuna ja niillä oli niin hauskaa yhdessä! Vaalea sohva ei kauaa pysynyt vaaleana, parketit huusivat apua ja matot olivat kokoajan rullalla.
Tammikuu toi myös tullessaan lumisateen heti alkavan vuoden kunniaksi! En ymmärrä miten joku voi mennä niiiin sekaisin lumesta? Zorro on ollut ihan hepulissa viime päivät lumesta. Se vain juoksee vimmattuna ympyrää, pyörii lumessa ja rakastaa metsästää lumipalloja. Tulisipa nyt vain sellainen pikkupakkanen, että lumi myös pysyisi maassa. Me edelleen odotetaan kunnon hiihtokelejä. Siispä kuulukin uusi kysymys: onko joku hiihtänyt pyreneesin kanssa? Mitähän siitä tulee, kun tuo on tuommoinen joka suuntaan sinkoutuva nuuhkunenä? Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! :)


